Oikeus sähkö- ja hybridiautojen turvalliseen korjaamiseen ja akkumoduulien uudelleenkäyttöön

Voiko sähköauton tai hybridiauton ajovoima-akun korjata vaihtamalla viallisen akkumoduulin, ja millä ehdoilla riippumaton korjaamo saa tehdä työn? Suomessa keskustelun käynnisti Lupa- ja valvontaviraston, Tukesin ja Traficomin 3.7.2026 julkaisema yhteinen viranomaisohje ajovoima-akkujen käsittelystä ja uudelleenkäytöstä.

28.8.2026 päivätty kansalaisaloite on vastaus tähän ohjeeseen. Aloitteen tekijät pitävät sen korjaamista koskevaa tulkintaa EU:n akkuasetuksen vastaisena ja vaativat lainvalmistelua tilanteen korjaamiseksi. Kyse on siis jo annetun viranomaistulkinnan haastamisesta, ei vain yleisestä toiveesta kehittää tulevaa sääntelyä. Aloite ei itsessään muuta voimassa olevia vaatimuksia.

Miksi viranomaisohje synnytti kansalaisaloitteen?

Kansalaisaloitteen mukaan ohje sitoo korjaamisen valmistajan korjausohjeisiin liian tiukasti. Aloitteen tekijät katsovat tämän vaikeuttavan riippumattomia akkukorjauksia, koska valmistajan ohjeita ei ole saatavilla kaikkiin korjaustilanteisiin.

Viranomaisohjeen 1.9.2026 päivitetyssä versiossa autohuollon esimerkki luokittelee valmistajan ohjeiden mukaisen työn korjaamiseksi. Ilman niitä tehty työ kuvataan uudelleenkäytön valmisteluksi tai uudelleenvalmistukseksi. Näihin luokitteluihin voi liittyä korjaamista laajempia valmistajan ja tuottajan velvollisuuksia. Samassa ohjeessa käsitellään myös pienimuotoista korjaamista alkuperäistä vastaavilla osilla, joten se ei tarkoita kaiken akkukorjaamisen kieltoa.

Aloitteen oikeudellinen kritiikki kohdistuu juuri luokittelun perusteeseen: sen tekijöiden mukaan valmistajan ohjeen puuttuminen ei voi yksin muuttaa korjausta uudelleenvalmistukseksi. Aloite pyrkii muuttamaan kansallista soveltamiskäytäntöä ja täsmentämään vastuita lainsäädännöllä. Ohjeen lainvastaisuus on aloitteen tekijöiden oikeudellinen kanta, ei tässä artikkelissa todettu tuomioistuimen ratkaisu.

Korjaus vai uudelleenvalmistus – mitä EU:n akkuasetus määrittelee?

Kiistan keskiössä on EU:n akkuasetuksen (EU) 2023/1542 3 artiklan 32 kohta. Uudelleenvalmistuksen määritelmä yhdistää käytetylle akulle tehtävään tekniseen toimintoon seuraavat edellytykset:

1. Akun kaikki kennot ja moduulit puretaan ja arvioidaan.
2. Akun kapasiteetti palautetaan vähintään 90 prosenttiin alkuperäisestä nimelliskapasiteetista käyttämällä tietty määrä uusia, käytettyjä tai jätteestä talteen otettuja kennoja, moduuleja tai muita komponentteja.
3. Akun yksittäisten kennojen toimintakunnon keskinäinen ero on enintään 3 prosenttia.

Lisäksi akkua käytetään toiminnon jälkeen samaan tarkoitukseen tai sovelluskohteeseen kuin mihin se alun perin suunniteltiin. Ehdot kuuluvat samaan määritelmään: yksittäinen korjaustoimi tai akun avaaminen ei sellaisenaan kuvaa kaikkien ehtojen täyttymistä.

Aloitteen tekijät vetoavat tähän ja katsovat, ettei tavanomaista yhden viallisen moduulin vaihtoa saa automaattisesti luokitella uudelleenvalmistukseksi. Heidän vaatimuksensa on, että alkuperäisen suunnittelun mukaisen kunnon palauttaminen dokumentoidusti, alkuperäistä vastaavilla ja kunnoltaan sovitetuilla osilla tunnistetaan korjaukseksi. Osan uusi tai käytetty alkuperä ei heidän mukaansa yksin ratkaise luokittelua.

Aloite huomauttaa myös, ettei korjausta mainita akkuasetuksen 56 artiklan 2 kohdan toimintojen luettelossa. Tästä tekijät johtavat vaatimuksensa erottaa asiakkaan omistuksessa pysyvään, jätteeksi luokittelemattomaan akkuun tehty korjauspalvelu akun markkinoille saattamisesta. Yksittäisen työn luokittelu edellyttää silti sen sisällön ja sovellettavien vaatimusten arviointia.

Mitä kahdeksaa muutosta aloitteessa vaaditaan?

Aloite ehdottaa, että eduskunta edellyttää valtioneuvostolta lainvalmistelua. Sen kahdeksan tavoitetta ovat seuraavat:

1. Korjausoikeus myös riippumattomille korjaamoille. Sähkö- ja hybridiautojen korkeajännitejärjestelmiä, ajovoima-akkuja ja sähkövoimalinjoja voisi korjata säädettyjen pätevyys-, turvallisuus- ja dokumentointivaatimusten täyttyessä.
2. Korjauksen ja uudelleenvalmistuksen selvä raja. Uudelleenvalmistukseksi saisi luokitella vain työn, joka täyttää EU-määritelmän kaikki edellytykset yhtä aikaa. Valmistajan korjausohjeen puuttuminen ei yksin tekisi työstä uudelleenvalmistusta tai korjaajasta akun valmistajaa.
3. Korjauspalvelun erottaminen markkinoille saattamisesta. Asiakkaan omistuksessa pysyvän, jätteeksi luokittelemattoman akun korjausta ei pidettäisi akun asettamisena saataville markkinoilla tai markkinoille saattamisena. Aloite vaatii asiasta myös komission tulkintakannanottoa.
4. Yhtenäinen näyttö jäteakun jätestatuksen päättymisestä. Akkuasetuksen 73 artiklan edellyttämä kuntotestaus, dokumentointi ja omistusoikeuden siirron osoittaminen vakioitaisiin. Erillistä tapauskohtaista päätöstä ei vaadittaisi, kun artiklan mukainen näyttö on esitettävissä.
5. Vaurioituneen akun turvallisuudelle määritelty näyttökynnys. Kolarin, palon tai muun vaurion jälkeen käytettävät mittausprotokollat täsmennettäisiin. Kun turvallisuus olisi niiden avulla osoitettu, pelkkä varovaisuusperiaate ei enää riittäisi jätestatuksen perusteeksi.
6. Tuottajayhteisölle sopimusvelvollisuus määräajassa. Ehdot täyttävän uudelleenkäytön valmistelijan tulisi saada sopimus syrjimättömin, läpinäkyvin ja kustannusvastaavin ehdoin. Päätökseen pitäisi voida hakea muutosta.
7. Ilmoitus ja auditointi uuden lupajärjestelmän sijaan. Korkeajännitekorjauksia tekeville korjaamoille luotaisiin sähköturvallisuuslainsäädäntöön perustuva ilmoitus- ja auditointimenettely.
8. Nimetty valvoja korjaus- ja diagnostiikkatietojen saatavuudelle. Viranomainen valvoisi ajovoima-akkujen korjaus-, kelpoistus- ja diagnostiikkatietojen syrjimätöntä saatavuutta Suomessa. Laiminlyönneille säädettäisiin seuraamukset.

Nämä ovat aloitteen esittämiä muutoksia. Aloite säilyttäisi jäteakkujen luovutusvelvollisuudet tuottajien keräysjärjestelmään eikä koske ajovoima-akkujen muuttamista esimerkiksi rakennusten energiavarastoiksi.

EU:n kiertotalousasetus: mitä tapahtuu vuosina 2029 ja 2032?

Aloite perustelee muutosten tarvetta myös ajoneuvojen kiertotalousasetuksella (EU) 2026/1738. Asetus tuli voimaan 13.8.2026, mutta sen velvoitteet alkavat soveltua vaiheittain. Voimaantulo ja yksittäisen vaatimuksen soveltamisen alkaminen ovat eri asioita.

• 1.9.2029 alkaen: 11 artikla edellyttää uusia tyyppihyväksyttyjä ajoneuvotyyppejä koskevia tietoja muun muassa ajovoima-akun ja akkuyksiköiden turvalliseen irrottamiseen ja vaihtamiseen. Tiedot on annettava korjaus- ja huoltotoimijoille rajoittamattomasti, standardoidusti ja syrjimättömästi. Tiedot ovat maksuttomia; viestintäalustan todellisista hallintokuluista voidaan kuitenkin periä kohtuullinen ja oikeasuhtainen maksu.
• 1.9.2032 alkaen hyväksyttävät uudet ajoneuvotyypit: 7 artikla edellyttää suunnittelua, joka mahdollistaa akun, akkuyksiköiden ja sähkömoottorien helpon ja niitä rikkomattoman irrottamisen ja vaihtamisen. Säännös kattaa korjaus- ja huoltotoimijat, myös riippumattomat korjaamot.

Ohjelmistopäivityksillä estämisestä säädetään erikseen 7 artiklan 5 kohdassa: valmistajat eivät saa niillä estää ajoneuvon osien ja komponenttien poistamista ja vaihtamista, ellei unionin oikeudessa toisin säädetä. Tähän kohtaan sovelletaan asetuksen yleistä soveltamisajankohtaa 1.9.2028.

Aikataulu ei siis tarkoita, että samat vaatimukset tulisivat näinä päivinä sellaisinaan voimaan jokaiselle jo liikenteessä olevalle autolle. Uusia ajoneuvotyyppejä koskeva rajaus on olennainen.

Aloitteen tekijöiden mukaan tämä EU-sääntelyn suunta puoltaa Suomen korjaustulkinnan muuttamista jo siirtymäaikana. Asetuksen 29 ja 32 artiklat tukevat lisäksi hyödyntämiskelpoisten osien ehjänä irrottamista ja uudelleenkäytön edistämistä. Akkujen jätestatuksen päättyminen ratkaistaan kuitenkin akkuasetuksen perusteella, minkä vuoksi aloite vaatii juuri 73 artiklan näytön kansallista vakiointia.

Turvallinen akkumoduulien uudelleenkäyttö tarvitsee testauksen ja jäljitettävyyden

Akkumoduuli on ajovoima-akun osakokonaisuus. Käytetyn moduulin soveltuvuutta korjaukseen ei voi päätellä pelkästä ulkonäöstä tai siitä, että osa sopii paikalleen. Olennaisia ovat moduulin kunto, alkuperä, yhteensopivuus muun akuston kanssa ja turvallisuuden dokumentointi.

Aloitteen tavoitteena on ennakoitava reitti, jossa käyttökelpoinen moduuli voidaan testata, kelpoistaa ja käyttää varaosana. Se ei ehdota turvallisuusvaatimuksista luopumista. Viallinen tai turvallisuudeltaan epävarma osa ei muutu käyttökelpoiseksi pelkällä uudelleenkäyttöpäätöksellä, ja ajovoima-akkujen käsittely kuuluu päteville ammattilaisille.

Korjaaminen ja käytetyt varaosat ovat osa kiertotaloutta

Oili Jalosella kiertotalous kuuluu ajoneuvojen kierrätykseen ja varaosien hyödyntämiseen. Käyttökelpoisten osien pitäminen kierrossa on myös syy seurata sähkö- ja hybridiautojen korjaamisesta käytävää keskustelua.

Turvallinen uudelleenkäyttö edellyttää, että osa soveltuu käyttötarkoitukseensa. Korjausvaihtoehtoja on arvioitava auton ja osan kunnon perusteella. Jos etsit autoosi varaosaa, tutustu käytettyihin ja uusiin auton varaosiimme.

Tutustu aloitteeseen ja seuraa sen etenemistä

Aloitteen koko sisältö, ajantasainen kannatusmäärä ja keräyksen tila löytyvät Kansalaisaloite.fi-palvelusta. Palvelussa voit myös tutustua kannattamisen ohjeisiin. Kannatusilmoitusten kerääminen ei vielä merkitse lain hyväksymistä: eduskunta päättää aloitteen käsittelystä ja mahdollisista lakimuutoksista.

Lue kansalaisaloite ja tutustu kannattamiseen →

Lähteet

• Kansalaisaloite 17856: koko ehdotus ja perustelut
• EU:n akkuasetus (EU) 2023/1542, erityisesti 3, 56 ja 73 artikla
• Ajoneuvojen kiertotalousasetus (EU) 2026/1738, erityisesti 7, 11, 29, 32 ja 59 artikla
• Viranomaisohje ajovoima-akkujen käsittelyyn ja uudelleenkäyttöön, PDF, päivitys 1.9.2026
• Kansalaisaloitteen kannattajan ohje
• Kansalaisaloitteen vaiheet

Sisältö ja säädösviittaukset tarkistettu 8.9.2026. Artikkelikuva on tekoälyllä luotu kuvituskuva.